Tellu
On tehty jonkin verran puutarhatöitä, laitettu viimeisiä marjoja pakkaseen ja aina sopivan hetken tullen virkattu muutama kierros. Ylen Priima ohjelmassa oli ke 9.9 juttu homingista eli kotoilusta, joka nyt on siis kovin trendikästä ;) Itsekin olen tänä kesänä nauttinut enemmän kuin koskaan marjojen poimimisesta ja mattopyykillä olosta :)
Italialainen kesäkassi valmistui vihdoin...
...ja ihan kivalta näyttää suomalaisessa maisemassakin kuvattuna, mutta jospa seuraavan yksilön kävisin kuvauttamassa kotimaassaan ;) Kassin ohje oli ET-lehdessä jo 2 vuotta sitten (10/07). Nyt ohjeen saa myös ET-lehden verkkosivulta. Kassia virkattiin tosi paljon ja monet muistavat varmaan Virkun lukuisat ET-kassit.
Lankana on Novitan Tennessee, jota kului n. 250g. Virkkasin 2 koukulla ohjeen mukaan. Pinkkiä Tennesseetä sain loppukesällä haeskella useammasta lankahyllystä ennen kuin löysin tutusta paikasta: Kauhavan Kangas-Aitasta , jossa on hyvä valikoima myös Novitan Woolia, Virkkauslankaa, Nallea ja Seiskaveikkaa. Täytyykin muistaa ensi lauantain Käsityöklubin tapaamisessa jemmata Tennesseen muita mieluisia värejä ensi kesän ET-kasseilua varten.
Ulkona on nyt kaunista. Meidän takapihan metsävaahterassa on mielettömän upea syysväritys:
Myös osassa Lapinnauhuksen lehtiä on ruskaa:
Tämä aika syksystä on oikeastaan aika ihanaa, nautitaan!
...vihdoin ja viimein, mutta siitä tuli sitten lopulta tosi hieno jakku
Malli: Novita kesä 2007, lankana Novitan Bambu.
Mallikerta on kaunis ja helppo. Etu- ja takakappaleet virkataan ensin vyötäröltä ylöspäin ja helma sitten toiseen suuntaan. Näin vyötärön kohtaa muodostuu kiva pyörylä.
Erityisen tyytyväinen olen jakun hihoihin. Halusin niistä vajaamittaiset 3/4 hihat. Tätä jakkua tulee varmasti käytettyä paljon. Bambulanka taitaa olla parasta lankaa rentoihin kesäisiin neuleisiin. Pitäisköhän lähteä hamstraamaan lankaa ...beigenä ja valkoisena nyt ainakin...
Olemme harjoitelleet suomalaisten kesäunelmaa eli mökillä oloa nyt kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Säät ovat olleet mitä parhaimmat auringosta nauttimiseen. D-vitamiinit saatiin, mutta kuinkahan paljon iho taas vanhenee ennenaikojaan ;)
Valmista on tullu ja juomaa on menny... ihanaa virkata ulkona
Tekeillä vanha tuttu malli. Nyt virkkaan vaan lyhyen jakun ja pitkät hihat 
Olen onnellinen käpypitsikorujen omistaja:
Korut on tehnyt Maire Kauhavan Kangas-Aitan Käsityöklubissa. Maire hallitsee frivolitee eli käpypitsivirkkauksen. Osaajia taitaa olla harvassa. Jos kiinnostaa opetella virkkausta, niin aikankin yksi ohje löytyy täältä ;)
Ostin myös toisen kaulakorun: beigen ruskeilla helmillä. Kauniit kiitokset Mairelle, korut ovat ihania.
Tämän kesän pitsijakkuni on valmis:
Viime viikon helteillä virkkasin rannalla ja laiturilla, tällä viikolla kotisohvalla aamutv:n lähetyksiä seuraten. Ykkösen aamu-tv on viikon ajan täällä Pohjanmaalla, joten olen ponkaissut ylös joka aamu klo 7 aikoihin. Oikeastaan on hyvä lomallakin herätä aikaisin, niin lomapäivät tuntuvat pitkiltä :)
Jakun helman nopea valmistuminen hiukan harmitti, koska nyt olen vailla "aivotonta" käsityötä. Uuden työn aloitus vaatii aina jonkin verran suunnittelua ja kokeilua. Neuleblogeissa suosittuja tiskirättejä voisin neuloa, mutta epäilen niiden käyttökelpoisuutta ;)
Malli: Novitan kesä 2009, 49.
Lanka : Novitan Marine n. 400g
Jätin helman lyhyemmäksi kuin mallissa:vyötärön pylväskierrosten jälkeen mallivirkkausta on n. 27 cm. Vyötäröllä on vain 2 pylväskierrosta ja viimeistelyistä uupuu rapuvirkkauskierrokset. Kädentielle virkkasin tavallisia kiinteitä silmukoita, koska tuo rapuvirkkaus ei ole hallinnassa.
Tykkään jakusta tosi paljon: väri on kunnon punaanen ja malli kesäisen naisellinen, muttei liian pitsihörhelöinen ;) Punainen hehkuu ja mustan kanssa yhdistettynä "dramaattinen"...vielä musta ruusu hiuksiin ja tangoilemaan...
Asu on nyt valmis, eikun menoksi (juhlat ovatkin jo huomenna ;)
Mekko on viime kesältä, hihatin juuri puikolta hypännyt. Silitysrautaa tosin vielä tarvitaan (kuva sitten aina paljastaa kaiken). Mekko on ohutta silkkiä ja vuoritettu myös yläosasta. Ohut silkki on ihana kesämateriaali ja kävellessä helmat vielä liehuvat kauniisti ;)
Hihatin on tehty mekkoa varten. Puikkovirkkasin hihansuusta toiseen. Lankana merseroitu 100% puuvilla Almina 8/4 (turkkilaista lankaa), menekki vajaa 150 g. Täällä lankaa myy Rustoopuori. Materiaalikustannukset hihattimeen siis 3 x 2€, joten pelimerkkejä jäi vielä Kalevala Korun valkoiseen Kukkaketo-koruun.
Hihattimessa on 90 silmukka eli 18 viiden silmukan lenkkiä. Puikon koko 15 ja virkkuukoukun 2. Ihastuin puikkovirkkaukseen vasta (huiveista en aikaisemmin piitannut) kun näin Riitan tekemät hihattimet Kauhavan Kangas-Aitan Käsityöklubissa. Ennen omani valmistumista ehti myös neuleystävänä Sipi virkata itselleen hihattimen, tosin Sipi puikkovirkkasi omansa pituussuunnassa. Riitta on tehnyt hihattimia molemmin päin ;)
Hihoja ompelin yhteen 9 kierroksen matkalta. Huolittelin lopuksi kädensuut kiinteillä silmukoilla, tosin aloitushihansuussa (löysän aloituksen vuoksi) jouduin säveltämään ja virkkaamaan sekä kiinteitä, puolipylväitä ja piilosilmukoita, että sain se muistuttamaan lopetushihansuuta.
Lopputulos juuri sellainen kuin halusin 
Tänään on ollut kylmä päivä, niin kylmä, että laitoimme sisätakkaan tulen. Suomen suvena.
En suunnitellut neulovani juhannuksena, mutta takan ääressä oli niin mukavan rauhallista istuskella, että jotakin tekemistä piti saada käsille. Kokeilin ensimmäistä kertaa puikkovirkkausta (Edit: googletin ja löysin puikkovirkkauksesta ohjeen, jossa lenkit otetaan koukulle vasemmalta eikä oikelta kuten minä olen tehnyt, tulee erinäköistä pintaa...)
Mun suurin puikko on kokoa 15, joten sen mukaista sitten virkkausjälki. Onneksi lankakin on ohutta. Ihan pakko oli kuitenkin juuri tänään aloittaa ;)
Tästä pitäisi tulla hihatin ensi viikonlopun juhliin. Olisin ostanut kaupasta boleron, mutta en löytänyt ainuttakaan, joka olisi passannut "vanhan" mekkoni kanssa (juhla-asuja neuvotaan aina uudistamaan hankkimalla uutta jakkua tai korua ja sellainen suunnitelma minullakin oli). Uutta mekkoa en kuitenkaan ostanut vaan päädyin turvautuman lankakaupan tarjontaan ja löysin juuri oikean ruskeaa puuvillalankaa.
Aurinkokin aloitti illansuussa lämmittämään, joten uskaltauduin pihalle ruusuja ihastelemaan.
Tämä on varmaan Hansaruusu. Olen leikannut pensasta niin, että siitä on muotoutunut runkoruusun tapainen. Ruusun pitää olla joko pinkki tai valkoinen.
Mukavaa juhannuksen jatkoa!
Heräteostos:
Pintamuotia eikä parhaat mahdolliset kävelyyn, mutta aina ei jaksa olla järkevä ;)
Tämän illan olenkin sitten kuluttanut penkomalla lankavarastojani ja etsimällä kenkiin sopivia neulemalleja (ei kovin järkevää tämäkään, kun ulkona on hyvä puutarhasää).
Vanhoja lankoja löysin: valkoista Brillaa ja paksua Novitan Maxia sekä Kotiväkeä. Novitan kesänumeroista (-06 ja -09) löytyi sitten pari kivaa ananaspitsijakkua, joista taidan aloittaa. Maxista sitten helmineuleliivi ja Brillasta myös joku pitsijuttu.
Hellepäivinä halusin koukulle turkoosia lankaa. Novitan Kotiväkeä löytyi varastosta yksi 200 g:n kerä, josta virkkasin ensin pienen hellehuivin kummitytölle ja lopusta tämän helletopin.
Aivan loppuun asti sai jännittää langan riittämistä eikä lankaa todellakaan jäänyt kuin pieni pätkä, mutta paljon sai kerästä virkata.. 663 metriä ;)
Topin malli on Kauneimmat Käsityöt -lehdestä (6-7/nro 4, 2001...tuollainen merkintä oli kopion ylänurkassa...) Mallista poiketen tein myös olkaimet ruutuvirkkauksella ja helman sekä käden- ja pääntien huolittelin kiinteillä silmukoilla nirkkoreunuksen sijaan. Lehden mallissa olkaimet ovat leveämmät ja virkattu kiinteillä silmukoilla, mutta niin tehtynä mielestäni liian raskaan näköiset.
Ruutuvirkkaus on ihanaa ja helppoa tosin tässä mallissa tajusin vasta jonkun matkaa jo virkattuani, mihin miehustan kohtaan ne isot kukat valmiina asettuvatkaan ;)
Toppi on samanlainen sekä edestä että takaa. Ajattelin aluksi jättää kukat takaa pois ja virkata pelkkää ruutua, mutta onneksi en tehnyt niin, sillä kukat näyttävät tosi kivoilta myös takaa katsottuna.
Helteet taitavat olla jo ohi tältä kesältä, mutta toppia voi käyttää myös t-paidan kanssa...
...vaikka selkeästi tämä on kesäjuttu. Kuten tekstistä voi jo päätellä olen virkkausprosessiin ja lopputulokseen oikein tyytyväinen: tälläinen turkoosi toppi on ollut haavelistallani jo pidempään ja on se aina mukavaa, saada jotakin sieltä listalta toteutettua.
...ja minä olen tyytyväinen väriin, malliin, kokoon, tuntuun päällä :)
Lankana Kauhavan Kangas-Aitasta joskus ostettu suuren suuri kartio ihanan vihreää ja puuvillan tuntuista lankaa (kartiossa ei ollut tarkempia tietoja). Vihreä on luonnossa vielä kirkkaampaa, kunnon retrovihreää... samaa, jota näkyi ainakin "Henkan ja Maukan" vaatteissa olevan (etsin sieltä toppia, mutta jäljellä oli vain minimittaisia shortseja ja hamosia).
Tämä on mun räväkämpää puolta pukeutumisessa ;D Kesäjakku olisi voinut olla myös kirkkaan keltainen, oranssi tai pinkki. Valkoisena tai pastellin värisenä siitä olisi tullut liian romanttinen, mustana synkkä, beigenä ja ruskeana tuttua turvallista, mutta halusin nyt piristää pukeutumistani.
Jakun malli 44 on viime kesän (-07) Novitan kesänumerosta, jossa se on toteutettu Bambusta. Virkkasin muuten ohjeen mukaan, mutta hihoista tein lyhyet ja jakusta hiukan lyhyemmän (kaksi viuhkakuviota vähemmän). Malli on tosi helppo (tarvitseeko enää edes mainita), niin helppo, että lopussa rupes jo puuduttamaan. Etsin kyllä ensin jotakin retrohenkisempää mallia (ruutuja ja kiekuroita), mutta en löytänyt mieluista. Oman mallinkin olisin voinut virkata, sillä sellainen oli päässä, mutta en viitsinyt mittailla kokojuttuja.
Jakusta puuttuu vielä kiinnityssysteemi (Novitan mallissa on kaksi nappia vyötäröllä). Kauluksen voi kiinnittää kauniisti myös rintarossilla tai vaikkapa sellaisella virkatulla napilla, jotka nyt ovat neuleissa in.
Vihreä ja valkoinen on raikas yhdistelmä, mutta tuo vihreä sopii yllättävän hyvin monen muunkin värin esim. tummansinisen kanssa:
Jakku laskeutuu myös kauniisti takaa. Hameen kanssa pidettynä tyyli on naisellisempi.
Kerroinhan mä jo, että olen jakkuun täysin (100 %) tyytyväinen: mitään en tekisi toisin. Tämä on harvinaisia hetkiä mun neulemaailmassani ;)
Ilokseni olen saanut vastaanottaa kaksi Kesäblogi -tunnustusta SeijaP:tä ja TuuliS:tä, kauniit kiitokset teille molemmille. Olette molemmat myös minun Kesäblogejani :)
Ja käykääpä vielä kurkkaamassa,milten upeita neulegraffitteja Sea tekee!
Jälkeen
PS. Onhan teillä muillakin käsityöaarteita odottamassa viimeistelyä?
Oon näköjään joskus virkannut palojakin ;) ei sitä enää kaikkea muista, kun alkaa tuo käsityöhistoria jo olla aika pitkä. Tarkoitus on varmaan ollut tehdä pyöreä liina, mutta nyt ompelin nuo kolme irtonaista palaa kumpaankin päähän. Näin liinasta tuli soikea ja se sopii hiukkasen paremmin makuuhuoneessa olevalle puolipyöreälle pöydälle. Toisaalta, nyt kun katselee tuota kuvaa, niin etureunaan vois kyllä virkata muutaman palan lisää...onkohan tuota lankaa vielä jäljellä...*menee uudelleen penkomaan pussia*
Lankaa löytyi jonkun verran, mutta ei siitä montaa palaa saa tehtyä, harmi, mutta palan ohje löytyi: Suuri Käsityökerho-lehti 1/87.
Aamupäivän "siivousreissulla" etsin käsiini myös nämä:
Virkattuja tauluja en ole unohtanut, mutta kehystäminen jäi, kun palojen reunoista (varsinkin tuon isomman) tuli epäsuorat ja kun tauluissa nimenomaan nuo reunat olisi pitänyt näkyä. Taidan kuitenkin viedä nämä nyt kehystettäväksi, kyllä niihin varmaan jotain keksitään. Vaikka käsityön jälki saa näkyä, niin ei sen kuitenkaan tarvitse näkyä ihan noin selvästi ;)
Puutarhassa olen ihmetellyt yhden auringonkukan "käyttäytymistä"
Kylvän joka kesä matalaa auringonkukkaa etupihan rinteeseen. Jokaisesta kasvaa erilainen, toiset on pidempiä ja laihempia, toiset taas lyhyitä ja tanakoita, mutta yleensä kaikki kääntävät "kasvonsa" aurinkoon päin siis meillä katutasoon. Kotiin on kiva tulla, kun on kymmeniä aurinkoisia "naamoja" vastaanottamassa ;) Mutta kuten kuvasta näkyy, tuo yksi isompi kukka ei piittaa auringosta vaan katsoo ihan eri suuntaan kuin muut eli melkein pohjoiseen ulko-ovelle päin. Hauska tapaus ;)
Mukavaa viikonloppua!
tai ei nyt sentään, kyllä mä liikennesääntöjä tarkasti noudatan :) Sen sijaan päättömästi saatan kyllä joskus käyttäytyä puutarha- ja lankakaupoissa. Kuvassa nyt kuitenkin on tarkasti harkitut uudet taimihankinnat eli kahta pinkkiä lajiketta leimukukkaa yht. viisi taimia, kolme jaloangervoa ja yksi pionin taimi. Olen yrittänyt tehdä kesällä kaikki mahdolliset asiointimatkat fillarilla ja yllättävän paljon tavaraa saa pyörällä kuljetettua, joskin painavan saviruukun kanssa oli kerran pienoisia ongelmia, mutta ehjänä sain sen kotiin.
Pääosassa tuossa yllä on nyt kuitenkin nyt tuo viimeksi valmistunut virkattu pitsijakku. Ohje on viime kevään Modassa 3/06, malli nro 10. Lankana Novitan kalalanganvärinen Olivia puuvillalanka, jota kului n. 3 kerää eli 150 g. Malli on tosi helppo. Vaikka nyt on saatavilla mitä upeamman värisiä puuvillalankoja, niin jotakin erityistä nostalgista viehätystä tuossa kalalanganvärissä on.
Yritettiin kuvata nostalgisesti myös supisuomalaisen koivun kanssa, mutta unohdin kertoa kuvaajalle, että koko koivunrunko saa tulla kuvaan...uusintakuvausta ei koivun vuoksi järjestetty ;)
Tämä jakun viimmeistelyt tein siis automatkalla kohti Kainuun Prikaatia ja jakku sai olla todistamassa tuota äidille niin merkittävää hetkeä. Olen jakkuun melko tyytyväinen, vaikka koko olisi voinut olla hiukkasen suurempi, sillä nyt saan juuri ja juuri tuon pääntiessä olevan napin kiinni.
Seuraavaksi ajattelin ottaa puikoille mulle ihan uuden työn eli pitsihuivin ja kysyisinkin teiltä konkareilta, mistä langasta olette neuloneet onnistuneimmat pitsihuivinne? En ole isojen hartiahuivien ystävä (ainakaan vielä), mutta sellainen pienempi, kaulan- ja hartioiden ympärille kietaistava lämmin pitsiunelma voisi olla syksyllä mukava. Viileneviin kesäiltoihin ajattelin sitten neuloa toisen mohair- tai merinosilkkihuivin, mutta tuon toisen huivin lanka on vielä hakuisessa. Hyviä lankavinkkejä otan mielelläni vastaan to 16.8 saakka, koska silloin pääsen ensimmäisen kerran tuohon kuuluisaan Tapion kauppaan Seinäjoen seudun tikkuajien kanssa. Odotan päivää jo malttamattomana...enää neljä yötä ;)
PS: Kauhavan Kangas-Aitan uusin kuvasto on ilmestyny: mukana nyt myös ESITO-tuotteet.
Ruusulaukun virkkasin kesäkassitempauksen innoittaman(parempi kuva laukusta löytyy Virkkausringin yhteisestä blogista). Lankana Novitan Kotiväki, jota oli tosi ihana virkata sekä yksin- että kaksinkertaisena. Vuorena lukussa on valmis ekokassi, jota hiukan kavensin ja lyhensin sekä poistin kahvat. Tykkään kesälaukuissa enemmän noista olkalaukkumalleista.
Ruskea kassi on sitten varsinainen kierrästyslaukku, sillä tuon tummanruskean tyynynpäällisen hain kirpparilta (meni sinne kyllä varta vasten pitsijuttuja etsimään). Vuorena myös valmis ekokassi ja kassin kahvoista tein 85 cm pitkän kantohihnan. Molempien laukkujen vuoriin ompelin vielä kännykkätaskun. Laukkujen suuosaan voisin vielä laittaa palan tarranauhaa tai painonapin. Ruskeaan kassiin sopisi vielä sellainen läppäkin, jossa olisi iso nappi koristeena.
Ruusulaukun takakappaleelle virkkasin neliöitä. Ruskeassa laukussa on taidokkaasti virkatut pitsineliöt ja lanka on myös upeaa. Kirpparille jäi vielä toinen tyynynpäällinen, pitäisköhän mun käydä sekin hakemassa...koska, jos laukkuun kyllästyy, niin ainahan tuota ruskeaa pussia voi käyttää tyynynä.
Step-sukat vein viime lauantaina syntymäpäivälahjaksi, mutta kumpikin sankari sai nyt vaan yhden sukan ;) Laitoin ne samaan laatikkoon kirjeen kanssa, jossa lupasin toimittaa toisen parin ennen seuraavia syntymäpäiviä.
Nyt on puikoilla kivat kämmekkäät, jotka annan myös lahjaksi.
tähän:
Voiko joku tempaus näin viedä mukanaan...
"Tangolaukku" sai nopeasti kantohihnan ja nyt on tekeillä tämän kesän toinen kassi "vispipuuropuseron" jämälangoista eli Anchor Magiclinestä,
tosin lanka ei taida riittää koko laukkuun...
Aamulla aloitin ja runsaan tunnin virkkaamisen jälkeen laukusta on tehtynä 1/5, joten kyllä sitä aikaa vaan saa ihmeesti kulumaan...
Oikeasti mun pitäisi neuloa kahta hys hys -juttua...
Mallista poiketen lyhensin jälleen puseron koko pituutta, sillä mulle 51 cm pitkä kesäpusero tuntuu nykyään tunikalta ;) Hihojen pituutta olisin voinut myös lyhentää muutamalla kierroksella niin olisivat kunnolla vajaamittaiset.
Malli on todella helppo ja varmaan suorastaan tylsä niille, jotka virkkaavat paljon. Minä nautin pitkästä aikaa virkkaamisesta, joten oikeastaan vähän harmitti, kun pusero valmistui niin nopeasti ja piti ruveta neulomaan kappaleita yhteen.
Mun mielestä tuossa mallissa langan pitää olla monivärinen (mm. Lidl:n Golorado-lanka taitaa olla saman vahvuista kuin tuo Anchor Magicline), yksivärisestä langasta tehtynä pusero voisi näyttää liian yksinkertaiselta.
Langan tarkkaa menekkiä en huomannut laittaa ylös, mutta ainakin 3 kerää saa varata sekä etu- että takakappaleelle ja hihoihin yhteensä 3-4 kerää.
Ylimmissä kuvissa "vispipuuro" hiukan sinertää, joten otin vielä lähikuvan puseron mallivirkkauksesta ja langan oikeasta sävystä. Tummanruskeaan toppiin yhdistettynä pusero näyttääkin aika kivalta.
Monissa blogeissa valmistuneita neuleita esitellään hienosti "tilannekuvissa". Mekin yritettiin saada jotakin uutta kuvakulmaa, mutta ei onnistettu, joten minä seison kuvassa neule päällä jälleen samalla tavalla kuin aina ennenkin ;)
Nuo vihreäraitaiset palat ovat Savipaja Lintukodon Alajoki-astiaston ruukusta, jonka harmikseni pudotin, mutta onneksi olin säästänyt ruukunpalat, vaikka en silloin mosaiikkitöitä tehnytkään.
Lopuilla pienillä vihreäraitaisilla paloilla koristelin keittiön ikkunalle yrttiruukun, johon laitoin mukaan myös muutaman vihreän lasihelmen.
Tänään oli käsityöklubimme kolmas tapaaminen Kauhavan Kangas-Aitassa ja taas nähtiin hienoja käsitöitä ja saatiin uusia ideoita. Minä sain ostaa suloista suloisimman Rosee-tekniikalla tehdyn pikkutytön ponchon, jonka annan lahjaksi 1-vuotiaalle.
Tekijää en voi julkaista, kun en muistanut kysyä lupaa, mutta kyllä on kaunista virkkausjälkeä:
Punaista omaa kotiin:
Sinistä siskolle:
Punainen on Novitan Woolia kaksinkertaisena, sininen joku vanha paksumpi villalanka.
Koukku 3,5. Ohje Novita-lehdessä 6/02.
Nämä sopisivat anopin kotiin:
Lankana viininpunainen Novitan Nalle ja Gold.
Mutta sitten näin TÄMÄN !!! ... ja ihastuin totaalisesti. Lisää tietoa löytyy täältä
ja täältä ja vielä täältäkin. Ei siis mikään uusi juttu, mutta minulle oli.
Lähdin siltä istumalta penkomaan omia lankavarastojani ja tälläisen kasan sain kokoon:
Koetilkkuni näyttää jo suuntaa.
Aivan ihanaa... sen kun vaan annat koukun ja langan viedä, ei mitään ohjeita, jota pitäisi tarkasti seurata. Tämä taitaa viedä mennessään kuten Amalle on jo käynyt. Ja huomenna on taas asiaa lankakauppaan: tuleva ruskea-oranssi laukkuni kaipaa joukkoon myös kultalankaa.
Tämä hehkutukseni jälkeen vielä muutama kuva rauhallisesta luonnosta:
Riippahernepuu on saanut pehmeyttä ulkonäköönsä, kuin myös Terijoensalava:
Levollista sunnuntaita ja hyvää alkavaa viikkoa!
Tätä lankaa piti kuitenkin välillä kokeilla:
ja Salomonin solmuilla:
Puutarhassa ei kuki tällä hetkellä paljon muut kuin ruukuissa olevat kesäkukat. Olen istuttanut kolmen väristä isoa samettiruusua samaan ruukkuun: ovat todella kauniita yhdessä. Tästä päivityksestä tulee näköjään taas yhdistelmä käsitöitä ja kukkasia.
Virkkasin siis vain yhden kerän. Tykkään pienistä ja kevyistä huiveista enkä piittaa hepsuista. Salomonin solmut olivat kahdessa kuukaudessa unohtuneet, mutta sain kertausopetusta Seinäjoen seudun neuletapaamisessa viime maanantaina. Huvin lopussa virkkaminen alkoi jo tuntua tylsältä, joten meikäläisen kohdalla ei ole pelkoa koukkuun jäämisestä :)
Huivissa on yksi kerä Kitten-mohairia. Täytyy mennä ostamaan vielä toinenkin kerä, jotta huivista tulee riittävän kokoinen. Huivi valmistui tähän vaiheeseen todella nopeasti.
Ufo, langat ja ohje löytyivät siististi pakattuina vanhasta kenkälaatikosta:
Kaikki kappaleet olivat valmiina, vain yhdistäminen puuttui. Hiansuihin olen näköjään virkannut "oman" pitsin. Miten tälläisen ihanuuden on voinut jättää näin vähää vaille valmiiksi, en voi ymmärtää.
Tunikan ohje löytyy Uudet Käsityöt-lehdestä nro 7/1995. Ohje on perusteellinen (kolme sivua ja solmujen virkkausohje näytetään selkeästi):
Tässä kuva omastani. Tunikassa on siis yhdistetty kivasti solmut ja pitkät pylväät. Tunikan malli vaan tuntuu tänä päivänä liian leveältä. Teen joskus itselleni uudet etu- ja takakappaleet (hiat ovat hyvät) Lankana tässä on Novitan virkkauslanka Kotiväki, sävy kaunis "pellavabeige"
Kuinka monta kesälaukkua nainen tarvitsee?
Oikeaa vastausta ei varmaan ole olemassakaan, mutta minä tarvitsin ehdottomasti vielä tämän pinkin yksilön. Laukku on löytö lähikaupasta. Tajusin löydön vasta kotona, joten ei auttanut muu kuin palata takaisin (ainut jäljellä oleva pinkki väri). Piristykseksi kiinnitin laukkuun aikaisemmin virkkaamani kukkasen:
Kukan ohje Novitassa (kevät 2006) ja lehden ohje Suuri Käsityö kerho-lehdessä 4/1989.
Tykkään kovasti reunapitseistä etenkin pyyheliinoissa. Olenkin kerännyt erilaisia reunapitsimalleja tulevaisuuden varalle. Tämä ruutuvirkkausmalli on mielestäni yksinkertaisuudessaan aivan älyttömän viehättävä, ja se sopii moneen paikkaan.
Ylimmän pitsin olen virkannut joskus nuorena tyttönä mumman rullaverhojen reunaan. Alimmat ovat olleet (ovat nyt pesussa) kotimme saunanoven ikkunoissa. Tämä taitaa olla mun suosikki nro 1. Myös perhos-, lintu- ja ruusuaiheiset virkkausmallit ovat aina olleet mieluisia. Olen virkannut useita verhokappoja, mutta tällä hetkellä "klasissa" taitaa olla vain yksi lintuverho. Aikansa kutakin! Parin vuoden päästä voi tilanne olla toinen. Onneksi tällä hetkellä on reilusti kaappitilaa, jossa voi säilyttää kaikenlaisia käsityöaarteita.
ja haastan samalla teidät käsityön ystävät mukaan leikkimieliseen kevätjuttuun: neulo tai virkkaa itsellesi uusi avaimenperä ja kerron sen kautta jotakin itsestäsi.
Minä aloitan: pidän kaikesta kauniista, herkästä ja romanttisesta, joita kukan haalean vaaleanpunainen keskusta ja helmi kuvaavat. Pinkki väri viestittää, että haluan myös tulla huomatuksi. Itse kukan valinta kertoo kiinnostuksestani puutarhanhoitoon. Omassa puutarhassani korostuu esteettinen näkökulma: ja kauneus on katsojan silmissä. Kalan puutarhassa pitää ehdottomasti olla myös vesiaihe ja luonnonkiviä. Ruukuissa kesäkukkani ovat vaaleanpunaisia, valkoisia, aniliininpunaisia, keltaisia ja oransseja. Kevään edistyessä neuleblogiini saattaa ilmestyä kuvia puutarhastani, mutta vain niitä parhaita paloja. Olen siis kevät- ja kesäihminen! Tellu
Jk. Jos otat haasteen vastaan, niin laita pieni viesti, että tiedän vierailla blogissasi. Lisäys 29.4.06: aika alkaa nyt ja päättyy vaikkapa 31.7.06.
Aurinkoista kevättä kaikille täältä Etelä-Pohjanmaalta!
Lankojen lisäksi olen koukussa Tanssiin Tähtien Kanssa. Viime sunnuntain lähetyksen aikana virkkasin siinä sivussa pyöreää patalappua Huopanen-huovutuslangasta. Maanantaina laitoin patalapun pesukoneeseen. Lopputulos ei ollut aivan sellainen, kuin mielessäni kuvittelin:
Patalapusta tuli kova ja epätasainen. Patalapun reunat aaltoilivat jo ennen huovutusta, mutta ajattelin pesukoneen hoitavan tehtävänsä. Ilmeisesti me naisetkaan emme aina (yleensä kyllä) kykene keskittymään moneen asiaan yhtäaikaa.....
Virkkasin seuraavat patalaput huolellisemmin:
Niistä tuli kyllä pannunalusia, mutta ihan hyviä sellaisia.
Voiko kalalangasta virkattua sängynpeittoa pitää jo perinnekäsityönä? Mielestäni kyllä. Ennen ainoa tapa saada kotiin upea "sängynpäällinen", oli virkata se itse. Nykyään kaupoista saa mitä upeimpia sängypeittoja, joten harva viitsii/jaksaa enää virkata itselleen suuritöistä peittoa. Ainakin itselleni on näin käynyt. Olen kyllä vuosien ajan laittanut talteen erilaisia malleja ja virkannut koekappaleita, mutta itse peittoa en ole vielä aloittanut. Toisaalta sitä miettiin, että onko malli mieluisa vielä silloinkin, kun peitto on valmis. Olen myös pohtinut aikaa, joka parisängyn peiton virkkaamiseen itseltäni mahtaisi kulua...puoli vuotta? ....varmaan enemmän.....todennäköisesti yli vuosi..... Tähän malliin olen kuitenkin kovasti ihastunut:
Peiton ohje löytyy Suuri Käsityö Kerho-lehdestä 1/1987. Alla on seuraava teksti: "kaikki alkaa yhdestä pienestä virkatusta palasta. Seitsemästä palasta teet jo pyöreän liinan ja kun työ alkaa sujua virkkaat paloja ulkomuistista. Pienestä paloista syntyy huomaamatta yli 700 palan upea pitsipeitto". Kannustavaa tekstiä, mutta silti: 700 palaa, jotka vielä pitäisi neuloa yhteen!!!. Enpä tiedä, löytyykö riittävästi kärsivällisyyttä/kestävyyttä aidon valkoisen (ehdottomasti valkoisen) pitsiunelman virkkaamiseen.....
Taikajakun neulominen on jäänyt tosi vähälle. Aika on mennyt tämän blogin kanssa ja muiden neuleblogeja lukiessa. Samalla olen virkannut jonkin verran lisää "koekukkia":
Kukan ohjeen olen jostakin poiminut, mutta en millään muista mistä. Ensimmäiset kukat olen virkannut joskus viime joulun aikoihin. Ohje on siis jo "muistissa". Jos joku tunnistaa, mistä ohje on peräisin, niin olisin kiitollinen tiedosta. Isoimmat kukat olen tehnyt Teddystä, viininpunaiset Ainosta, harmaat 7 Veljestä ja pienet punaiset Woolista. Kuvan vasemmassa yläkulmassa on äitini virkkaamat isoäidin neliöt, jotka on tehty yli 30 vuotta sitten. Neliöillä on paljon tunnearvoa ja olenkin miettinyt, mihin ne yhdistäisin. Ehkä shaalissa ne olisivat arvokkaimmassa paikassa.
Nämä värikkäät kukat olen virkannut Maxi-langasta. Itselleni en noin värikästä vyötä tee (ehkä joku nuorempi voisi tykästyä), kunhan tässä leikittelen ajatuksella....Virkkasin äsken myös yhden kukan Samos langasta: kukan kooksi tuli 6 cm. Odottelen mielenkiinnolla huomista ensimmäistä osallistumistani Seinäjoen seudun kuukausittaiseen neuletapaamiseen...
